Laulelma on kevyen musiikin genre. Se on tyyliltään sukua muun muassa folkmusiikille ja laulaja-lauluntekijä-musiikille. Laulelma on usein tarina, joka voi olla kertomus tai muistelu. 

Laulelman pääosassa ovat sanoitus ja kertova esitystapa. Laulelmatekstin pitäisikin olla sellainen, että se toimisi myös ilman musiikkia - vaikka luettuna. Säestys on usein yksinkertainen ja akustinen. 

Laulelma ei ole taustamusiikkia, vaan siinä on tärkeää saada kontakti yleisöön. Tulkinnalla on suuri merkitys. Eräs jäsenemme kuvaa laulelmaa henkilökohtaiseksi tarinaksi minulta sinulle. Sanotaankin että laulelmaa voi esittää maksimissaan kahden hengen kokoonpano. Usein esittäjiä on vain yksi. Laulelmaa voisikin kuvata pienimuotoisesti säestetyksi laulaja-lauluntekijä-musiikiksi.    

Kappale, joka ei levytettynä kuulosta laulelmalta, voidaan kuitenkin esittää laulelmana. Monet pop- ja rock-kappaleet muuntuvat laulelmaksi tulkintaa, sovitusta ja säestystä muuttamalla, sekä kertosäkeiden toistoja karsimalla. 

Tunnettuja laulelmaa esittäneitä artisteja olivat muun muassa Barbara Helsingius ja Tapio Rautavaara. Nykymusiikista löytyy paljon sanoituksensa puolesta laulelmaksi sopivia lauluja; vahvoja tarinankertojia ovat muun muassa Edu Kettunen, J. Karjalainen ja Chisu. Lähelle laulelmaa sanoituksen ja myös säestyksensä puolesta osuu myös esimerkiksi laulaja-laulutekijän Mirel Wagnerin tuotanto, vaikkakin artisti itse kuvailee musiikkiaan akustiseksi folk-bluesiksi. 

Turun Laulelman Ystävien jäsentapaamisissa laulelmaa lauletaan usein suomeksi mutta lisäksi on esiinnytty ainakin ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Esiintyä voi tyylilleen ja tarinalleen sopivalla kielellä.